Onnettomuuksien ehkäisy kuuluu pelastustoimen tehtäviin. Se tarkoittaa toimia, joilla pyritään vähentämään onnettomuuksien riskiä ja minimoimaan niiden aiheuttamia vahinkoja. (lähde: Onnettomuuksien ehkäisy on yhteispeliä – Sisäministeriö).
Tässä blogissa tarkastelen Pelastusopiston onnettomuuksien ehkäisyn koulutusta ja pohdin sen kehitystarpeita, jotta pystyisimme vastaamaan ilmastonmuutoksen tuomiin moninaisiin haasteisiin.
Nykytilanne onnettomuuksien ehkäisyn opintojaksoissa
Pelastusopiston nykyisiin onnettomuuksien ehkäisyn opintojaksoihin ja täydennyskoulutukseen sisältyy turvallisuuskulttuurin ja -viestinnän, valvontatoiminnan sekä rakenteellisen paloturvallisuuden, ympäristöturvallisuuden ja varautumisen teemoja.
Turvallisuuskulttuurin opetuksessa perehdytään hyvän turvallisuuskulttuurin tunnusmerkkeihin. Turvallisuusammattilaisen esimerkillisyyttä tuodaan esiin käytännön esimerkeillä, joissa asenteen kasvattaminen on keskeinen osa ammatillista turvallisuutta. Riskienhallintaa käsitellään opettamalla erilaisia arviointimenetelmiä ja turvaohjeistuksia.
Turvallisuusviestinnässä korostetaan perustaitoja, kuten kykyä antaa apua ja ylläpitää osaamistaan säännöllisellä kertaamisella. Opetuksessa käsitellään lisäksi medioiden toimintaa sekä yhteistyötä medioiden kanssa. Turvallisuusviestinnän sisältöä laajennetaan monialaisilla teemoilla, kuten liikenne-, vesi-, tapaturma- ja terveysturvallisuudella.
Valvontatoiminnalla on keskeinen rooli turvallisuuden ylläpitämisessä. Omavalvonta on jokaisen velvollisuus, jota ohjataan neuvonnan, huolellisuuden ja varovaisuuden kautta. Viranomaisvalvonnassa tarkastukset kohdistetaan arvioituihin riskikohteisiin.
Laajimpana opintokokonaisuutena on rakenteellinen paloturvallisuus, palotekniset laitteet ja vaaralliset aineet, joiden valvonta, kunnossa pitäminen ja huolto perustuvat fyysiseen turvallisuuteen. Ympäristöturvallisuudessa onnettomuuksien ehkäisyn kokonaisuutta tarkastellaan yleisellä tasolla.
Varautuminen on oma opintojaksonsa, joka keskittyy poikkeusolojen ja häiriötilanteiden hallintaan ja suunnitteluun. Tällä hetkellä opetukseen sisältyy lisäksi ihmisten selviytyminen ja suojaaminen erilaisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
Kaikissa opintojaksoissa keskeisenä aiheena on palo- ja pelastusturvallisuus, jossa olemme asiantuntijoita. Kyseessä on kattava asiakokonaisuus, jota tulisi kuitenkin tarkastella ja kehittää laajemmin eri onnettomuustyyppien mukaan.
Miten vastaamme onnettomuuksien ehkäisyn monialaisuuteen ja varautumisen suunnitteluun?
Ilmastonmuutoksen myötä onnettomuudet ovat moninaistuneet ja kasvaneet vaatimuksiltaan. Herää kysymys, onko pelastusalalle suunniteltu riittävästi koulutusta, joka keskittyy erilaisten onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn? Käsitelläänkö opetuksessa sään ääri-ilmiöitä ja kriisitilanteita, kuten tulvien torjuntaa, myrskyjen aiheuttamia vahinkoja, suurten metsäpalojen torjuntaa, pandemioita tai sotia ennalta ehkäisevänä toimintana?
Edellä mainittujen onnettomuustyyppien riskikartoitusta tulisi kehittää ja tutkia laajemmin, ja ne tulisi huomioida paremmin opetussuunnitelmissa koulutusta kehitettäessä. Opetussisältöjen laajentuessa myös tutkimustyö ja opinnäytetyöt monipuolistuisivat ja monialainen osaaminen kehittyisi. Saatu osaaminen antaisi lisäksi tietoa kehittää taitoja eri onnettomuuksien pelastustehtävissä. Nämä aiheet jäävät kuitenkin nykyisellään palo- ja pelastusturvallisuuskoulutuksen varjoon asiantuntijarekrytoinnin puutteen vuoksi.
Eri alojen asiantuntijoita opetukseen
Pelastuslaki 42§ velvoittaa pelastusviranomaisia koordinoimaan eri sidosryhmien asiantuntemusta yhteen. Tästä syystä koulutukseenkin olisi tärkeää lisätä asiantuntijoita eri aloilta, kuten hydrologiasta, meteorologiasta, metsätaloudesta, maanpuolustuksesta ja ympäristötieteistä. Tähän asti koulutuksessa on hyödynnetty eri alojen asiantuntijoita pääosin melko suppeasti.
Huomioita koulutuksen kehittämiseen on tullut pelastusalan kentältä muun muassa seuraavien kysymysten kautta koulutuksissa laadittujen pelastussuunnitelmien yhteydessä:
– Kuinka paksu jää kestää tietyn kokoisen henkilömäärän yleisötapahtumassa? – Kuinka paljon puiden rakennusten päälle kaatumisen riski kasvaa tiheästi asutulla alueella kaapelikaivantojen takia? – Miten voidaan ennakolta ohjeistaa, kuinka hallita tulvavesien virtausta rakennusten kellareista? – Miten osaan tunnistaa räjähteet raunioista ja maastosta? – Mitä vaaroja on ja miten huomioin vaarat elämysmatkailussa?
Koulutuksissa yleisesti neuvotaan ottamaan yhteyttä alan viranomaiseen tai asiantuntijaan, koska pelastusalan asiantuntemus ei riitä. Tällainen ohjaus on kuitenkin varautumisen näkökulmasta liian myöhäistä. Asiantuntijoiden lausunnot tulisi kirjata jo riskikartoituksessa varautumisen suunnitelmiin.
Pelastusala tarvitsee laajemmin eri onnettomuustyyppien asiantuntemusta. Pelastusopisto on tunnistanut tämän kehittämiskohteen, ja tekee aktiivisesti työtä vastatakseen mainittuihin haasteisiin sekä tutkinto- että täydennyskoulutuksessa. Opetuksessa ohjaamme tekemään yhteistyötä eri asiantuntijoiden kanssa. Näin monialainen onnettomuuksien ehkäisyn osaaminen jalkautuu parhaiten pelastustoimeen ja varautumisen suunnitteluun pelastustoimessa.
Ilkka Kaarakainen
Vanhempi opettaja
Onnettomuuksien ehkäisyn tiimi
