Tässä omakohtainen tarina alipäällystökurssille hakeutumisesta ja itse kurssista. Aloitetaan siitä, että olen valmistunut Pelastusopistosta 2003 ja siitä lähtien ollut palomiehenä. Vuosia on jo kivasti takana ja monta vielä edessä, joten nyt on aika luonteva hetki siirtyä täkiltä etupenkille. Ensimmäinen haku opiston järjestämälle ap-kurssille oli kurssi 44, josta jäin vaivaiset 0,24 pistettä varasijoille. Olisi pitänyt lukee kokeeseen snadisti enemmän. No seuraava haku eli Ap 45:lle menikin paremmin ja tulikin postissa kurssille kutsu.
Pieni hämmennys ja pelko tuli mieleen, kun näin ensimmäisen lukkarin: tiivistä lähiopiskelua ja vain muutama etäjakso, joka oli pienoinen yllätys. Tämä onneksi muuttui hieman matkan varrella. Arjen pyörimisen helpottamiseksi jäin opintovapaalle koko kurssin ajaksi, osa jätkistä kävi koulua työn ohella.
Syyslukukausi
Syyslukukausi alkoi perheen hyvästelyllä viikoksi ja ajelulla 11.8.2019 illalla kohti Kuopiota. Matka oli kutkuttava, ehkä hieman pelonsekaisin tuntein, koska ei tiennyt mitä tuleman pitää. Kurssi alkoi aamulla 12.8.2019, jolloin kokoonnuttiin luokkaan ja huomasin, että kurssinjohtajana toimiikin vanha kurssikaveri pelastajakurssin ajoilta. Esittäytymisten jälkeen huomasin, että koossa olikin aika kova nippu. Kurssinvanhin sanoikin jossain vaiheessa, että työkokemusta on yhteensä n.200 vuotta.
Syksyn aikana käytiin vaihtelevasti eri kursseja läpi mm. pelastustoiminnan johtamista, pelastustoimen hallintoa, omia viestintätaitoja, palofysiikkaa, sammutus- ja pelastustekniikoita, rakennusten paloturvallisuutta, liikuntakasvatusta sekä koulutustaitoja. Näistä viimeisimmässä pääsimme opettamaan ensimmäisen lukukauden pelastajaoppilaita. Heille vedettiin palomiehen perustaitoja sekä eri selvitysmalleja. Näinä päivinä saatiin hyvää treeniä kouluttamisesta ja palautteesta päätellen myös pelastajaoppilaat saivat hyvin vedetyt treenit. Oli hienoa huomata, millä innolla oppilaat vetivät kaikki treenit.
Loppusyksystä meidän Ap-kurssi veti ensimmäiset lämpöiset savusukellukset kaikille toisen lukukauden oppilaille, myös nämä päivät olivat huippuja varmasti kaikille mukana olleille.
Liikuntatunnit olivat todella mahtavia, jokainen veti vuorollaan liikuntatunnin omasta aiheestaan, todella monipuolisia ja hyviä treenejä. Joka tapauksessa aika meni kuin siivillä, ja niin oltiinkin jo joululomilla.
Kevätlukukausi
Kurssi jatkui siitä mihin jäätiin, hieman oli jopa orientaatio-ongelmia loman jälkeen. Nopeasti kuitenkin palattiin taas arkeen. Uusina aiheina aloitettiin pelastusjoukkueen johtamisen, riskienhallinnan ja varautumisen, varautumisen ja turvallisuusviestinnän, ensihoidon, henkilöstöjohtamisen ja vaarallisten aineiden opinnot.
Paljon istuttiin skrakat kaulassa luokassa. Oppitunneilla yksi parhaimmista asioista oli keskustelu, joka virisi koko ajan jätkien ja opettajan välillä. Näistä keskusteluista jokainen sai lisää tavaraa omaan työkalupakkiin.
Korona ja muutokset opetusjärjestelyissä
No sitten tulikin Covid-19. Olimme etäviikolla, kun tuli tieto, että koko opetustoiminta keskeytyy pääsiäiseen asti. Seurasi epätietoisuus, että mitenhän tämä oikein jatkuu, milloin valmistuminen on jne. Pääsiäisen jälkeen, kun koulutus jatkui, olikin mielenkiintoista pitää kotikoulua kahdelle ala-astelaiselle ja itselle. Etäopiskelu Skypellä osoittautuikin oikein varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Tosin klo. 8.00-16.15 Skypessä on kyllä kova haaste itselle. Toiseksi viimeinen kouluviikko käytiinkin lähiopetuksessa: opiskeltiin sprinklerilaitteistoa, savunpoistoa ja pelastusryhmän tasoisia vaarallisten aineiden onnettomuuksia. Myös kevät meni nopeasti. Iso harmi, että korona sotki juttuja.
Omat havainnot
Kaksi lukukautta on suhteellisen lyhyt aika työhistoriassa. Se menee nopeasti, sillä asiaa on paljon ja välillä tuntui, ettei selviä tehtävistä. Kotiväen kannalta voi tuskin sanoa, että aika on lyhyt. Perheestä erossa olo ja lasten ikävä oli välillä käsin kosketeltavissa. Yli 800 km autossa istumista viikonloppuisin oli myös kovaa hommaa, mutta kimppakyydillä sekin matka hoitui. Kaikki loppuu aikanaan, niin tämäkin kurssi. Toivottavasti tulevaisuudessa Ap- ja pelastajaopiskelijoiden yhteistoimintaharjoituksia olisi enemmän, jolloin Pelastusopiston tarjoamia puitteita voitaisiin hyödyntää vieläkin tehokkaammin. Tällöin alalle tulevat ja alalla olevat saisivat vieläkin monipuolisemmat yhteisharjoitukset.
Mahtavaa aikaa, mahtavaa porukkaa kurssilla ja aivan mahtavia pelastusalan ammattilaisia kaikki. Toivottavasti yhteydenpito jatkuu vielä vuosienkin päästä. Iso kiitos Ap45.
Iso hatunnosto maikoille, jotka tekivät ja hoitivat etäkoulutukset mallikkaasti. Samoin myös koko Pelastuspiston henkilökunnalle, sillä he huolehtivat siitä, että kaikki keväällä valmistuvat oppilaat valmistuvat ajallaan.
Kai Wasenius, Alipäällystökurssi 45
