Pelastusopiston toteuttama ja Palosuojelurahaston rahoittama Nollatoleranssi-hanke on selvittänyt epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun esiintyvyyttä, vaikutuksia ja toimenpiteitä pelastusalalla. Tämä blogi on osa neljän julkaisun blogisarjaa, jossa käsitellään valtakunnallisen kyselytutkimuksen tuloksia. Lue aikaisempi blogi täältä.
Nollatoleranssi-hankkeen neljännessä ja viimeisessä blogissa käsittelemme epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua estäviä toimenpiteitä. Missä määrin eri toimenpiteitä on otettu käyttöön, mitä vaikutuksia niillä voi olla, ja mitä muita toimenpiteitä vastaajat haluaisivat nähdä otettavan käyttöön?
Muistutamme, että kyselyn aihe voi aiheuttaa valikoitumisharhaa. Tuloksia tulee tulkita varovaisesti ja välttää yleistämistä koko alaan.
Useimmat toimintaohjelman toimenpiteet on otettu käyttöön
Sisäministeriö julkaisi vuoden 2021 lopussa pelastusalan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toimintaohjelman, joka sisälsi useita eri toimenpiteitä epäasiallisuuksien vähentämiseksi. Haimme toimintaohjelmasta yhteensä 12 eri toimenpidettä, jotka kohdistuivat suoraan organisaatioiden toimintaan. Kysyimme vastaajilta, missä määrin toimenpiteet ovat heidän mielestään käytössä heidän organisaatioissaan.
Useimmat toimenpiteet tiedetään tai luullaan olevan käytössä omassa organisaatiossa (Kuva 1). Kuitenkaan noin kolmannes vastaajista ei tunnista epäasiallisen kohtelun tunnistamiskoulutusten, yhdenvertaisuusaiheisten keskustelutilaisuuksien tai henkilöstön infotilaisuuksien olevan käytössä. Epävarmojen osuudet ovat myös huomattavat, vaihdellen 10 prosentista jopa vajaaseen 40 prosenttiin vastaajista.
Eniten varmasti tai luultavasti käytössä olevat toimenpiteet ovat henkilöstön turvallisuusselvitykset (79 % tietää tai luulee toimenpiteen olevan käytössä), ohjeet uhka- ja väkivaltatilanteiden käsittelyyn (76 %) sekä toimintaohjeet epäasialliseen käytökseen, häirintään tai seksuaaliseen häirintään reagointiin (75 %).
Vastaavasti eniten varmasti tai luultavasti käyttämättä olevat toimenpiteet ovat keskustelutilaisuudet tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusaiheista (40 % tietää tai luulee, ettei toimenpide ole käytössä), henkilöstön infotilaisuudet organisaation yhdenvertaisuustilanteesta (38 %) sekä koulutukset epäasiallisen kohtelun tunnistamiseen (29 %).
Käyttöönotolla on lieventävä yhteys epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun esiintyvyyteen ja psyykkisiin vaikutuksiin
Rakensimme summamuuttujan toimintaohjelman toimenpiteiden käyttöönotosta. Mittari vaihtelee -36 pisteestä 36 pisteeseen. Pienin pistemäärä tarkoittaa, ettei vastaaja tunnista yhtään käyttöön otettua toimenpidettä organisaatiossaan, ja suurin määrä, että kaikki toimenpiteet olisivat varmasti käytössä organisaatiossa. Vertasimme muuttujan pistemääriä epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun esiintyvyyteen organisaation sisällä ja ulkopuolella.
Mitä enemmän vastaaja tunnisti käyttöön otettuja toimenpiteitä omasta organisaatiostaan, sitä vähemmän hän raportoi kohdanneensa epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua organisaationsa sisällä. Organisaation ulkopuolella yhteys oli päinvastainen; mitä enemmän toimenpiteitä oli käytössä, sitä enemmän epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua vastaaja oli kohdannut organisaation ulkopuolella. Tämä yhteys on kuitenkin organisaation sisäistä yhteyttä selkeästi heikompi.
Halusimme myös selvittää, voiko toimenpiteiden käyttöönotolla olla lieventävää yhteyttä koetun kohtelun vaikutuksiin. Näemme, että mitä useampi toimenpide on käytössä, sitä lievemmät ovat kokemukset psyykkisistä vaikutuksista. Fyysisten tai ammatillisten vaikutusten osalta emme kuitenkaan näe yhteyttä, eli toimenpiteet eivät laske tai nosta näiden vaikutusten vakavuutta vastaajissamme.
Aikaisemmasta tutkimuksesta löytyy useita hyödyllisinä koettuja lisätoimenpiteitä
Osana hankkeen keväällä 2024 toteutettua systemaattista kirjallisuuskatsausta haimme aikaisemmissa tutkimuksissa esiintyneitä toimenpiteitä, joita vastaajat tai haastateltavat olivat ehdottaneet epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun estämiseksi. Valitsimme yhteensä 13 eri toimenpidettä, ja kysyimme niiden koetusta hyödyllisyydestä kohtelun estämisessä kyselyssämme.
Kaikki toimenpiteet koettiin enemmistön mukaan vähintään jokseenkin hyödyllisiksi (Kuva 2). Eniten epävarmuutta esiintyi monimuotoisten työyhteisöjen (21 % vastaajista ei kokenut toimea hyödyllisenä tai hyödyttömänä), automaattisten rikosilmoitusten (19 %) sekä yhdenvertaisuuskoulutusten (18 %) kohdalla.
Hyödyttömimmiksi toimenpiteiksi koettiin organisaatioiden nimetyt yhdenvertaisuusvastaavat (22 % vastaajista piti toimenpidettä vähintään jokseenkin hyödyttömänä), automaattiset rikosilmoitukset kohtelun ilmoituksissa (22 %) sekä voimankäyttövälineiden käyttöönotto sekä koulutukset (22 %).
Hyödyllisimmiksi toimenpiteiksi vastaajat kokivat epäasialliseen kohteluun puuttumisen (90 % vastaajista koki vähintään jokseenkin hyödylliseksi), ohjeet epäasiallisen kohtelun jälkeisistä menettelyistä (84 %) sekä johdon selkeän nollatoleranssin ilmaisun (82 %).
Yhteenveto
Tämän blogisarjan aikana olemme osoittaneet, miten kyselymme vastaajat kokevat useita eri epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun muotoja niin työyhteisöjensä sisällä kuin ulkopuolisten toteuttamana. Olemme myös todenneet, että kohtelu on yhteydessä laajoihin yksilö- ja organisaatiovaikutuksiin, kuten terveyteen ja työpaikan pitovoimaan. Tässä blogissa halusimme keskittyä ongelman ratkomiseen, eli missä määrin toimenpiteitä on toteutettu ja miten ne ovat mahdollisesti purreet.
Vastaajien mielestä useimmat sisäministeriön vuonna 2021 osoittamat toimenpiteet ovat käytössä, mutta toisaalta myös merkittävä vähemmistö on epävarma toimenpiteiden toteutuksista. Pelastusalan kaikkien organisaatioiden olisi syytä vahvistaa toimenpidesuunnitelmiaan ja -toteutuksia, ja varsinkin varmistaa, että toteutetut toimenpiteet myös näkyvät henkilöstölle ja toimintaan osallistuville. Epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun kitkeminen vaatii pitkäjänteistä ja organisaatiorajoja ylittävää sitoutumista toimintaan. Toivomme myös, että organisaatiot tuovat selkeästi esille, että epäasiallinen kohtelu on haitallista niin kohtelua kokeville henkilöille kuin myös organisaatioiden muille toimijoille.
Toimenpiteiden käyttöönotolla näyttäisi olevan yhteyttä madaltuneeseen epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun määrään sekä vakavuuteen, mutta ensisijaisesti vain organisaation sisällä. Vaikka eräät toimenpiteet eivät tunnu vastaajien keskuudessa niin tehokkailta, niillä näyttäisi olevan kokonaisvaltaista vaikutusta. Tämä tieto vahvistaa toimenpiteiden käyttöönoton tarvetta, mutta muistuttaa samalla tehokkuuden osoittamisen tärkeydestä organisaation sisällä. Jotta kaikki organisaatiotoimijat sitoutuvat toimenpiteiden toteutukseen, on tärkeää osoittaa niiden toimivuus ja tarkoitus.
Toisaalta toimintaohjelman toimenpiteet eivät itsessään riitä. Organisaation ulkopuolelta tuleva kohtelu ei ole yhteydessä toimenpiteiden käyttöönottoon, eli asiakas- ja potilasväkivallan suitsimiseksi tarvitaan muita toimia. Aikaisemmassa tutkimuksessa kohtelua kohdanneet ovat itse ehdottaneet useita eri toimenpiteitä, ja nämä toimenpiteet nauttivatkin suurta suosiota kyselymme vastaajien keskuudessa. Organisaatioiden on syytä ottaa ehdotukset vakavissaan ja kokeilla erilaisten uusien toimenpiteiden vaikuttavuutta sisäisellä seurannalla.
Epäasiallinen ja väkivaltainen kohtelu on monimutkainen ongelma. Tutkimushankkeemme on kuitenkin osoittanut, että ongelma on todellinen, sisäisessä muodossaan vähintään yhtä vakava kuin asiakas- ja potilasväkivalta sekä haitallinen niin yksilöille kuin pelastusalan tulevaisuudelle. Toisaalta ongelma on myös ratkaistavissa, ja pelastusala on osoitetusti ottanut askelia kohti turvallisempaa ja yhdenvertaisempaa työkulttuuria.
Nollatoleranssi-hanke päättyy helmikuussa päätösseminaarin merkeissä. Päätösseminaari järjestetään tiistaina 25.2. klo 10:00–15:00 Kuopiossa Pelastusopistossa sekä etäyhteydellä, ja seminaariin ovat tervetulleet kaikki pelastusalan toimijat. Seminaarissa käymme läpi tutkimushankkeen tuloksia, kuulemme puheenvuoroja työturvallisuuden ja työterveyden näkökulmista sekä keskustelemme paneelimuotoisesti alan mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Lisätietoa seminaarista ja ilmoittautumisesta tulee lähiaikoina Pelastusopiston sosiaalisten medioiden ja viestintäkanavien kautta – pysy siis kuulolla. Kiitämme kaikkia tutkimukseen osallistuneita ja työtä tukeneita!
Nollatoleranssi-hanke jatkuu helmikuun 2025 loppuun asti. Hankkeen tuloksia työstetään pelastusalaa osallistavissa asiantuntijatyöpajoissa, ja tuloksista vedostetaan toimenpide- ja jatkotutkimusehdotukset. Lue lisää hankkeesta osoitteessa www.pelastusopisto.fi/nollatoleranssi. Hankkeesta viestitään sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #PTNollatoleranssi.
Oliver Saal
Tutkija ja projektipäällikkö
Nollatoleranssi-hanke
