Marraskuussa 2022 julkaistu Tiedebarometri kertoo, että tutkittu tieto kiinnostaa suomalaisia, ja kansalaisten luottamus tieteeseen ja tutkimukseen pysyy korkeana. Luottamus ei kuitenkaan jakaudu kansalaisten keskuudessa tasaisesti. Samalla, kun yhteiskunnalliset kriisit näyttäisivät lisänneen jo ennalta koettua luottamusta, myös tieteeseen ja sen tekijöihin epäillen suhtautuvien epäluottamus on kasvanut entisestään.
Epäilijöiden joukko on valtavirtaan nähden pieni, mutta usein sitäkin näkyvämpi ja kuuluvampi. Tässä ajassa tutkijan onkin tärkeää pysähtyä miettimään epäluottamuksen syitä ja keinoja sen hälventämiseen.
Viestinnän merkitys luottamuksen rakentamisessa on kiistaton, joten tutkimusviestintää tarvitaan enemmän kuin koskaan. Aktiivisesti viestivä tutkija herättää luottamusta sanoittamalla ja selittämällä, kutsumalla vuorovaikutukseen sekä auttamalla muuttamaan tiedon toiminnaksi.
Luottamusta vahvistava tutkimusviestintä ei tarkoita vain tuloksista raportointia
Tutkimusviestintä ei ole vain tulosten julkistamista, vaan suunnitelmallinen viestintä on tärkeä ottaa mukaan koko tutkimusprosessiin. Välttämättä aina ei muistakaan, kuinka merkittävä osa luottamuksen rakentumista myös esimerkiksi tutkimuksen kyselylomakkeet tai haastattelurungot ovat. Jos vastaaja kokee esimerkiksi kyselyn ohjaavan vastaamaan tietyllä tavalla, luottamus sen paremmin tutkijaan kuin tutkimukseen ei ainakaan vahvistu.
Luottaakseen tutkittuun tietoon kansalaisen tulee luottaa tiedon jakajaan. Tiedebarometrin mukaan suomalaiset uskovat erityisesti tutkijoita, joiden kasvot ja ääni ovat tulleet tutuiksi eri kanavissa. Pelastusalankin tutkimusviestinnän ympärillä on käyty keskustelua tarpeesta näkyville persoonille. Onko meillä tutkimuksesta viestivää ja tunnettua henkilöä, jota yleisöt ymmärtävät ja jonka sanaan he luottavat? Tietääkö media, kehen olla yhteydessä, kun se kaipaa tietoa pelastusalan tutkimuksesta?
Erottuakseen viestivirrasta tutkijan on toisinaan uskallettava myös heittäytyä. Vaikka tutkimusviestintä esimerkiksi somessa voi olla viihdyttävääkin, sitä ei tehdä pilailumielessä: someviestintäkin perustuu tavoitteisiin ja se tulee kytkeä vahvasti tutkimuksesta viestimisen kokonaisuuteen.
Tutkimuksesta keskustelu edistää tiedon leviämistä ja jalostumista – ja sitä tutkijoilta myös odotetaan
Demokraattisessa yhteiskunnassa tutkitun tiedon nähdään lähtökohtaisesti olevan yhteistä omaisuutta. Tutkimustietoa etsitään ja siitä keskustellaan etenkin perinteisessä mediassa, mutta myös verkossa ja somessa. Tutkimuksesta keskustelu on lähtökohtana myös tutkitun tiedon tehokkaalle leviämiselle ja jalostumiselle.
Nykyiseen toimintaympäristöön liittyy yhä vahvemmin vaatimus sietää epävarmuutta ja jatkuvia muutoksia. Iloksemme myös Tiedebarometri 2022 osoittaa, että kansalaiset ymmärtävät tiedon muuttuvan tutkimustiedon lisääntyessä, eikä tieteen moniäänisyys rapauta luottamusta niin paljon kuin on uskottu. Tiedebarometrin mukaan suomalaiset luottavat myös tutkijoiden eettisyyteen sekä pitävät heidän osallistumistaan julkiseen keskusteluun omalla asiantuntija-alueellaan hyvänä ja päätöksentekoa hyödyttävänä. Kansalaisten mielestä tutkijoiden ei kuitenkaan pitäisi sekaantua politiikkaan eikä antaa politiikan vaikuttaa näkemyksiinsä
Toimiva tutkimusviestintä edellyttää seurantaa ja ennakointia sekä tukea ja resursseja
Somessa periaatteessa kuka tahansa voi saada äänensä kuuluviin. Moniäänisyys ja sananvapaus ovat yhteiskuntamme perusarvoja ja demokratian edellytyksiä, mutta ne saattavat tuoda mukanaan myös lieveilmiöitä. Häirintää, uhkailua tai epäasiallisia kommentteja ei tietenkään tule hyväksyä, ja viestijöiden tuleekin punnita myös viestinnän kanaviin liittyviä valintoja tämä huomioiden. Lisäksi organisaatioissa tulee olla selkeä prosessi mahdollisten ongelmatilanteiden käsittelyyn sekä tukea sitä tarvitseville. Tutkimuksesta viestivien työssä jaksamista on tuettava näinä päivinä entistäkin enemmän.
Somessa myös erilaiset väärän, valheellisen tai virheellisen tiedon muodot leviävät tehokkaasti. Tutkimuksesta viestivän tehtävänä on tarjota tutkittua tietoa kansalaisten näkemysten ja poliittisen päätöksenteon pohjaksi. Näin myös viestintäympäristön seuraaminen, ennakoiva viestintä sekä informaatiovaikuttamisen tunnistaminen ja tarvittaessa siihen reagointi ovat olennainen osa tutkijan ammattitaitoa.
Tähän kaikkeen tarvitaan viestinnän resursseja. Onko meillä pelastusalan tutkimuksessa resursoitu riittävästi esimerkiksi some-keskustelun seuraamiseen? Tiedämmekö, millaista keskustelua toimintaamme liittyvistä teemoista käydään? Olemmeko ylipäätään näkyvillä eri kanavissa? Tavoittaako alan tutkimustieto myös epäilijät?
Tavoittava, selkeä, inhimillinen ja rehellinen viestintä on tutkijan velvollisuus
Tutkittu tieto on vaikuttavaa vain jaettuna ja ymmärrettynä – niin että se voi muuttua toiminnaksi. Tutkimuksesta viestivää voi pitää tulkkina tutkimuksen ja yleisöjen välillä. Tutkijan tehtävänä on myös antaa tieteeseen perustuvia ohjeita, joten hänen vastuunsa viestiä monikanavaisesti, ymmärrettävästi ja eri ryhmien tarpeet huomioiden korostuu.
Mahdolliset virheet on uskallettava myöntää, omia näkemyksiään päivittää ja anteeksikin pyytää, jos aihetta siihen on. Viestinnän vaikuttavuutta pohtiessa on myös hyvä miettiä, mitä olisi tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, jos tutkimuksesta ei olisi viestitty ollenkaan.
Aino Harinen
Tutkija
Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopalvelut
Pelastusopiston luotsaamaan, Palosuojelurahaston rahoittaman Tutkimustulokset timanteiksi, tiedoksi ja toiminnaksi (4T) -hankkeen tavoitteena on vahvistaa pelastusalan tutkimuksen vaikuttavuutta viestinnällä. Voit lukea hankkeen edellisen blogikirjoituksen täältä: Pelastusalan tutkimus ansaitsee tulla kuulluksi
