Tulin Pelastusopistolle opettajaksi elokuussa 2019 vuoden määräaikaisella sopimuksella. Tykkäsin työstä ja tykkään edelleen. Oli siis itsestäänselvyys, että haluan taloon jäädä, ja määräaikaisuuttani jatkettiin jälleen vuodella edeltävän loputtua. Helmikuussa 2021 sain vakituisen viran.
Opettajavuosina olen oppinut – ja opin edelleen – paljon asioita ihmisen kohtaamisista: opin tutustumaan uusiin erilaisiin ihmisiin ja paljon kaikkea muuta. Tämä työ ei ole pelkkää opettamista, vaan kehittämistä yhteistyötä muiden viranomaisten ja edustajien kanssa.
Työ on kauttaaltaan opettavaa ja innostavaa, parasta tietenkin oman opetusporukan touhuaminen harjoitusalueella.
Yhteistyö opiskelijoiden kanssa sujuu hyvin
Opetuksessa parasta on se, että saa työskennellä motivoituneiden ja opinhaluisten opiskelijoiden kanssa. Tietysti kirsikkana kakun päälle tulee se, kun huomaa päivän päätteeksi, että piru vie, oppihan menee hyvin perille.
Pelastusopiston opiskelijat ovat motivoituneita ja helposti lähestyttäviä. Heidän kanssaan on helppo sopia ja käsitellä asioita, yhteistyö opiskelijoiden kanssa toimii hyvin.
Opiskelijat valitsivat minut Vuoden opettajaksi 2022. Valitseminen yllätti, mutta totta kai tuntuu hyvälle, että semmoisen valinnan sai. Valinnan ovat tehneet opiskelijat, ja juuri siksi se tuntuu erityisen hyvälle. Ajatus siitä, että asioita on tullut tehtyä oikein, ja oppikin mennyt perille, vahvistuu tämän valinnan myötä.