Vuoteen 2030 tarvitaan 1000 pelastajan lisäys nykyiseen koulutusmäärään! Tämä otsikko on lävähtänyt esille viime päivinä useissa medioissa. Kuinkas tässä nyt näin pääsikään käymään, on kysymys, jota toimittajat ovat esittäneet. Eikö tätä ole pystytty ennakoimaan? Pelastusopisto on vuosittain tehnyt koulutustarvekyselyitä pelastuslaitoksille. Niiden perusteella koulutettavamäärät ovat riittäneet kattamaan eläkesiirtymät. Aluehallintovirastojen palvelutasoja koskevat ratkaisut ja varallaolojärjestelmää koskevat oikeusratkaisut räjäyttivät pankin.
Liikuttava yksimielisyys tuntuu vallitsevan tarpeesta, enkä käy sitä millään muotoa kiistämään. Käytännössä kyse on pelastajakoulutuksen tuplaamisesta. Tämä on iso ponnistus Pelastusopistolle. Lisäys ei onnistu ilman hyvää suunnittelua – siis sitä, johon emme ole saaneet rahoitusta. Rahoituspäätökset puuttuvat lisäykseltäkin. Tarpeen ja poliittisen tahdon tulee kääntyä euroiksi, ennen kuin päästään toteutukseen.
Haasteena poukkoilevat rahoituspäätökset ja pienenevät ikäluokat
Pelastajakoulutuksen sisäänottoa on jo lisätty aikaisemmasta 120 opiskelijasta 138 opiskelijaan vuodessa. Joulukuussa 2021 varmistui rahoitus ruotsinkielisen pelastajakurssin järjestämiseen, joka alkaa syksyllä. Jos ja kun rahoitus on olemassa, vuodesta 2023 Pelastusopistolla opiskelee pelastajia neljän ryhmän sijasta kahdeksan ryhmää 36 opiskelijaa per ryhmä. Tällä lisäyksellä vaje saadaan hoidettua.
Kestävät, pitkän aikavälin rahoitusratkaisut on saatava mitä pikimmin. Vuosittaiset euroturnajaiset eivät tässä yhtälössä toimi. Koulutus vaatii opettaja- ja muut henkilöstöresursseja sekä kalustoa ja varusteita. Aikataulu painaa tässäkin suhteessa päälle, koska raskaita sammutusajoneuvoja ei ole kaupan hyllyllä valmiina napattavaksi. Pelastajia ei pp-esityksellä kouluteta, vaikka dioissa olisi kuinka poweria ja pointtia.
Rahoitus ei suinkaan ole ainoa huolenaihe tässä tempussa. Mistä saamme riittävästi hyviä, valintakriteerit täyttäviä hakijoita? Jatkuvasti pienenevät ikäluokat eivät millään tavoin helpota opiskelijarekrytointia. Minulta kysytään usein, mitä Pelastusopisto tekee, jotta hakijoita riittää. Hassu kysymys itse asiassa. Kuka valitsee opiskelupaikan pelkästään opiskelupaikan vuoksi? Kyllä se katse siintää tulevassa työurassa. Meillä on käsissä yhteinen ponnistus koko toimialan kanssa alkaen sisäministeriöstä päätyen sinne pienimmälle paloasemalle unohtamatta järjestöjä ja kaikkia alaa sivuavia toimijoita. Ei puhuta pelkästään vetovoimasta, vaan samalla kertaa myös pitovoimasta.
Laadusta ei voi tinkiä
Pelastajapula on nyt keskiössä. Sen ratkaiseminen ei yksin riitä, vaan katse on oltava tiukasti kokonaisuudessa. Pelastajalisäys tuo tullessaan tarpeet alipäällystön ja päällystön koulutukseen. Koulutus on pitkäjänteistä toimintaa. Opiskelijoiden rekrytointi ottaa oman aikansa. Pelastajatutkinnon suorittaminen vie 1,5 vuotta. Tämä on tärkeä ymmärtää. Pikavoittoja ei ole jaossa.
Vaikka määrästä onkin paikoin huutava pula, en ole valmis tinkimään sen enempää valintakriteereistä kuin osaamistavoitteistakaan. Pelastustoimen tehtävissä on kyse usein elämästä ja suuristakin omaisuusvahingoista. Ja niillä ”pikkukeikoillakin” voi olla suuria inhimillisiä vaikutuksia. Kun hälytys tulee, koskaan ei tiedä, mitä oikeasti on tulossa.
