112 Suomi -sovelluksen yleistyttyä hätäkeskuspäivystäjä joutuu yhtä useammin vastaamaan kysymykseen ”Soitan tästä sovelluksesta, etkö sinä näe, missä olen?”. Vastaus on aina kieltävä. Sovellus tai satelliitti ei kerro päivystäjälle, millä kadulla, missä talossa tai varsinkaan missä asunnossa ilmoittaja on. Tulos on parhaimmillaan oikean talon päällä, mutta päivystäjän tulee kuitenkin aina tarkistaa tieto ilmoittajalta, jotta apu saadaan varmasti oikeaan paikkaan.
Hätäpuhelulle tehdään automaattinen paikantaminen jo ilmoitusjonossa, jolloin puhelun auetessa päivystäjä saa paikannustuloksen järjestelmään heti. Ongelma on kuitenkin se, että tekniikka on haavoittuvaista. Järjestelmä ei tuota välttämättä tietoa siitä, kuinka tarkka paikannustulos on: tuleeko se GPS:n kautta vai mastopaikannuksena 10 km päästä.
Hätäkeskuspäivystäjien on tarkistettava osoite joka kerta, minkä vuoksi manuaalista paikantamista opetetaan opintojen alusta asti. Välillä puhelin ei tarjoa paikannustietoa ollenkaan, vaikka SIM-kortti on paikallaan ja välillä puhelu taas näyttää tulevan toiselta puolelta maata. Osoitekenttään voi ilmestyä myös liittymän laskutustieto, joka voi olla ilmoittajan työnantajan osoite.
Katuosoitteen lisäksi opinnoissa korostetaan karttakysymysten tekoa. Lähes samannimisiä teitä tai maastopaikkoja voi löytyä kunnasta useita, ja pahimmillaan virheellinen valinta voi lähettää ambulanssin tai paloauton kymmeniä kilometrejä väärään suuntaan.
Tapahtumapaikka tien päällä voi aiheuttaa haasteita: ”Ollaan ajamassa Vantaalta Pallakselle ja tässä suoralla tapahtui kolari…”
Haastavimpana paikannustyyppinä pidetään usein tielle paikantamista, jolloin ilmoittaja on matkalla jostain jonnekin ja joutuu soittamaan hätäpuhelun. Tutullakin tieosuudella voi olla vaikea kertoa tien nimeä, tarkkaa paikkaa tai viimeisintä risteystä. Ja kukapa ei olisi torkahtanut pidemmillä apukuskin paikalla ja havahtunut kysyäkseen ”missä me ollaan?”.
Hätäpuheluiden paikantaminen on viimevuosina helpottunut huomattavasti GPS-paikantuvien älypuhelimien myötä, mutta edelleen päivystäjä joutuu arvioimaan ilmoittajan antamia tietoja, paikannustuloksen oikeellisuutta ja sitä, kuinka summittaisella tuloksella ensihälytyksen uskaltaa tehdä. Pelastusopiston käyttämässä Erican EDU-kannassa ei ole mahdollisuutta satelliittipaikantaa puheluita kuten hätälinjan ns. kovassa kannassa tehdään, joten opiskelijat oppivat alusta asti haastattelemaan ilmoittajaa niin kuin se ongelmatapauksissa tehtäisiin.
112 Suomi -sovellus auttaa myös manuaalisessa paikannuksessa
112 Suomi -sovelluksen etu on se, että puhelun sijaintitieto päivittyy koko puhelun ajan, mikäli se on laitteen asetuksissa sallittu. Matkapuhelinten oma AML-paikannus käyttää GPS- tai Wi-Fi-verkkoa ja toimii taustalla automaattisesti. Android-puhelimet paikantuvat puhelun alussa, sekä puhelun aikana kasvavalla viiveellä (5-15-30-sekuntia). iOS-puhelimet paikantuvat vain kerran.
Paras tulos saadaankin yleensä käyttämällä puhelimen oman paikannuksen lisäksi 112 Suomi -sovellusta. Mikäli paikannustieto ei välity, voi ilmoituksen tekijä tarvittaessa luetella sovelluksen etusivulla näkyvät koordinaatit, jolloin päivystäjä voi varmistua paikasta esimerkiksi maastoalueella.
Tekniikasta ja satelliiteista huolimatta saamme paikannuksen tunneilla edelleen työntää kädet saveen ja hakea osoitteita, maastopaikkoja ja koordinaatteja niin kuin kenttäviranomaiset suunnistaisivat kohteisiin pelkän paperikartan avulla. Yritämme innostaa opiskelijoita kiinnostumaan karttamerkeistä, tienviitoista, ilmansuunnista ja muista ihan perusyleissivistykseen kuuluvista asioista. Näin myös Lapin hiihtoladuilla tai Möhkön pitkospuilla kompuroiva kansalainen saa tarvittaessa apua, ja viranomaiset löytävät oikeaan paikkaan mahdollisimman jouhevasti.
Emma Ruotsalainen
Opettaja
Hätäkeskustiimi
