Yhteistyö on voimaa

Yhteisopettajuus on tiivistänyt yhteisöllistä tekemistä ja tiimihenkeä, kirjoittavat Titta Lindholm ja Pia Hanski Asiantuntijat äänessä -blogissa.

Pelastusopistossa työskentelemme sekä yksin että osana tiimiä. Olemme asiantuntijaorganisaatio, jossa työ voi olla hyvin itsenäistä, mutta oman ammattitaidon kehittäminen ja jakaminen ovat olennainen osa kollegiaalisuutta.

Hyvä yhteishenki ja yhteistyö kuvaavat kollegiaalisuuttamme. Moni liittää tähän myös yhteisen arvopohjan ja etiikan kunnioituksen. Yhteinen näkemys ja arvopohja rakentuvat kollegiaalisuuden kautta. Ne vahvistavat ammatti-identiteettiä ja tunnetta siitä, että jokaisen työpanosta ja ammattitaitoa arvostetaan.

Hyvä vuorovaikutus on työyhteisöllisyyden perusta, ja se kuuluu työyhteisötaitoihin alasta riippumatta. Vuorovaikutus on paljon muutakin kuin puhetta. Se on kaikkinaisvaltaista läsnäoloa, kuuntelemista ja kuulluksi tulemista. Hyvällä vuorovaikutuksella ja kommunikoinnilla tiimin toiminnasta tulee tuloksellista.

Hyvässä tiimissä kommunikoidaan suoraan kaikkien jäsenten kesken tai kahdenkeskisesti, eikä ainoastaan esimiehen kautta. Jäsenet ovat jatkuvasti tekemisissä myös muiden kuin oman tiiminsä kanssa ja tuovat siten uusia ajatuksia tiimiin.

Ryhmässä, jossa kollegiaalisuus on tunnustettu ja käytetty voimavara, on enemmän henkistä resurssia kuin ryhmässä, jossa yhteistä näkemystä ja yhteistyötä ei ole.

Hyviä kokemuksia yhteisopettajuudesta

Yhdessä opettamisen malli on ollut 2000-luvulla suomalaisessa opetuksessa nouseva trendi. Erään väitöstutkimuksen mukaan yhteisopettajuutta toteuttaville opettajille kehittyy jaettu opettajaidentiteetti, jossa he rakentavat tietoa ja kehittävät ideoita yhdessä entistäkin paremmaksi.

Tavallisimmin yhteisopettajuutta pidetään modernina toimintamallina, jossa luokanopettajat yhdistävät vahvuutensa ja osaamisensa. Malli on yleistynyt peruskouluissa, mutta yhteisopettajuutta voi toteuttaa myös tiimeissä, ja siitä on kokemuksia Pelastusopistossakin.

Olemme lähteneet toteuttamaan yhteisopettajuuden mallia hätäkeskustoiminnan opettajien tiimissä, oikeastaan tietämättämme. Tiimin seitsemästä opettajasta neljällä on tällä hetkellä jonkin opintojakson tai opintojaksojen vastuuopettajuus.  Kun jaoimme ammatillisten opintojen laajojen opintojaksojen vastuuopettajuutta osavastuisiin, nimesimme jokaiselle vastuuopettajalle työparin.

Tällä tavoin pystyimme jakamaan opetuksen suunnittelu- ja toteuttamistyötä useammalle henkilölle, ja esimerkiksi harjoittavan opetuksen valmistelu (harjoitustehtävien laadinnasta aina ryhmäkohtaisiin ohjeisiin) ei kaadu vain vastuuopettajalle. Työajan huomioimisellekin löysimme ratkaisun.

Olemme sitä mieltä, että yhteisopettajuus on tiivistänyt yhteisöllistä tekemistä ja tiimihenkeä. Työpari ja opetuksen vastuun osittaminen ovat mahdollistaneet sen, että meillä ei käytännössä ole enää osa-aluetta, jota toinen ei voisi paikata. Hallitsemme tiimissä paremmin opetuksen kokonaisuutta ja olemme kaikki tietoisia siitä, miten opinnot tutkinnossa etenevät.