Suomalaisten luottamus tutkittuun tietoon ja tutkijoihin sekä pelastusviranomaisiin pysyy tutkimusten mukaan korkeana vuodesta toiseen. Luottamusta ei kuitenkaan pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Asiantuntijankin on lunastettava sidos- ja kohderyhmiensä luottamus päivittäin sekä rakennettava ja ylläpidettävä luottamusta toiminnallaan ja viestinnällään.
Tämän päivän muuttuvassa media- ja turvallisuusympäristössä tarve tutkitulle tiedolle korostuu. Tutkimuksen vaikuttavuuden lisäämisessä avoimella ja aktiivisella tutkimusviestinnällä on merkittävä rooli. Viestinnän avulla voimme vahvistaa luottamusta niin tieteen tekijöihin, turvallisuustoimijoihin kuin päättäjiin. Lisäksi voimme lisätä eri ryhmien tietoisuutta ja ymmärrystä pelastusalan tutkimuksesta, tutkijoiden työstä sekä pelastusalasta ja turvallisuudesta laajemminkin.
Tuemme pelastusalan tutkimusviestinnän toteuttamista ja kehittämistä uudessa Palosuojelurahaston rahoittamassa Tutkimustulokset timanteiksi, tiedoksi ja toiminnaksi (4T) -hankkeessamme. Hanke käynnistyi 6.10. järjestetyllä hybridityöpajalla, johon osallistui yli 40 osallistujaa pelastusalan eri organisaatioista ympäri Suomen. Työpajassa kuultiin alustuksia ja keskusteltiin tutkimusviestinnän vaikuttavuudesta, saatiin vinkkejä toimivaan tutkimusviestintään sekä pohdittiin pelastusalan tutkimusviestinnän mahdollisuuksia ja haasteita.
Tutkijan kasvollinen viestintä vahvistaa luottamusta ja tavoittaa kuulijat
Tietoa halutaan yleensä suoraan asiantuntijoilta ja toimivaltaisilta viranomaisilta etenkin silloin, kun kohtaamme aiemmin tuntemattomia ilmiöitä tai uhkaavia tilanteita. Tällöin asiantuntijan kasvollinen viestintä nousee merkitykselliseksi. Tiedon jakaminen ei itsessään takaa luottamusta, vaan kuulijan tulee luottaa myös tiedon jakajaan. Tutkijankaan ei kannata yrittää piiloutua oman asiantuntijaroolinsa taakse: tutkimusviestintäkin on lopulta pohjimmiltaan vuorovaikutusta ihmiseltä ihmiselle.
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin viestintäjohtaja Anu von Lode avasi työpajan aloittaneessa alustuksessaan turvallisuusalan tutkimusviestinnän merkitystä luottamuksen rakentamisessa. Viestinnällä voidaan lisätä eri ryhmien turvallisuustietoisuutta ja ymmärrystä sekä vahvistaa tutkimusta ja turvallisuustoimijoita kohtaan koettua luottamusta. Tutkimuksesta viestivän on tärkeää hakeutua dialogiin, kuunnella ja oppia toisilta sekä rakentaa ja hyödyntää verkostoja. Näin voimme luoda yhteisiä merkityksiä ja sanoittaa maailmaa ymmärrettäväksi.
Viestijän on tärkeää ymmärtää yleisöään. Kenelle tieto on merkityksellistä ja miksi? Miten saisin viestini mahdollisimman tehokkaasti ja ymmärrettävästi perille? Kun tuntee kohdeyleisönsä, pystyy viestinsä kiteyttämään ydinsanomaksi sekä kohdentamaan sen niin, että se saavuttaa tarvitsijat.
Media on tutkijan strateginen kumppani viestinnässä
Myös journalistisen median merkitys eri ryhmien tavoittamisessa on tutkimusviestinnässä edelleen suuri. Nopeatempoisessa mediaympäristössä harva ehtii tai viitsii perehtyä satojen sivujen tutkimusraportteihin – varsinkaan silloin, jos ne ovat kielellisesti vaikeaselkoisia tai avautuvat muutoin lukijalle hankalasti. Tietoa kaivataan nopeasti ja selkeästi, eri ryhmille räätälöitynä.
Yle Uutisten toimittaja Marcus Ziemann totesi omassa alustuksessaan, että monimutkaisista asioista viestiminen vaatii yksinkertaisia asioita. Oma sanoma pitää tiivistää ja viestiä kohderyhmille selkeästi. Tutkimusjargon kannattaa unohtaa, vaikeat käsitteet avata ja kutakin ryhmää lähestyä sitä puhuttelevalla tavalla. Tutkimusviestinnässä voittajia ovat ne, jotka osaavat tehdä tärkeistä asioista kiinnostavia ja kiinnostavista tärkeitä.
Viestintä on tekoja, ja ilman viestinnän toimenpiteitä tutkittu tieto pysyy varmasti piilossa. Pelastusalan tutkimusviestinnässä perinteinen media voi olla tutkijalle tärkeä kumppani sen tavoittaessa kerralla hyvinkin suuria ja erilaisia kohdeyleisöjä. Mediayhteistyössä vanhat tutut, kuten lehdistötiedote ja suorat kontaktit mediaan, toimivat edelleen varsin hyvin oman työn näkyväksi tekemisessä. Itselle uusiakin viestintätapoja kannattaa kokeilla rohkeasti, koska viestintää oppii parhaiten tekemällä.
Yhteistyössä kohti vaikuttavaa pelastusalan tutkimusviestintää
Työpajan pienryhmäkeskusteluissa pohdittiin, miten voisimme yhteistyöllämme lisätä pelastusalan tutkimuksen näkyvyyttä. Esiin nousivat viestinnän kohderyhmien ja yhteisten ydinviestien määrittely sekä viestinnän arviointi ja kehittäminen. Lisäksi peräänkuulutettiin osaamista, resursseja ja onnistumisten esiin nostamista. Viestintään kaivataan myös ennakoivaa ja edunvalvonnallista otetta sekä suunnitelmallisuutta ja kiinnostavia sisältöjä.
Viestintäkyvykkyys on olennainen osa tutkijan kyvykkyyttä ja monikanavainen tutkimusviestintä turvallisuustoimijoiden yhteinen tehtävä. Ei riitä, että viestitään valmistuneesta raportista, vaan viestintä tulisi nähdä olennaisena osana kaikkea tutkimustyötä koko sen elinkaaren ajan.
Kun viestinnän kohderyhmät, ydinsisällöt, kanavat ja vastuut osataan määritellä sekä jatkuva dialogi eri ryhmien kanssa leivotaan sisään tutkimusprosessiin, on helpompaa myös reagoida nopeasti pinnalle nouseviin aiheisiin. Tutkimuksen näkökulmaa tulisikin hyödyntää tilanteissa, joissa jokin pelastusalan teema nousee julkiseen keskusteluun. Mikä voisi olla pelastusalan tutkitun tiedon tuoma lisäarvo esimerkiksi tällä hetkellä vilkkaana käytävään keskusteluun kansalaisten omatoimisesta varautumisesta?
Tutkimusta tehdään ja tutkittua tietoa alalta löytyy – ja se jos jokin ansaitsisi tulla näkyväksi entistä vahvemmin. Pelastusalan tutkimusviestinnässä tarvitaan siis vahvempaa kohderyhmäymmärrystä, sanoman kiteyttämistä ja oikeaa ajoitusta, toisinaan myös rohkeutta ja heittäytymistä. Ja kun motivaatio on kohdillaan, työtä tehdään yhdessä ja tietyt perusasiat ovat hallussa, sen kummempia taikatemppujakaan ei tarvita.
Työpajan materiaalit ja tallenne alustuksista löytyvät hankkeen Teams-työtilasta. Lisätietoja hankkeesta antaa projektipäällikkö, tutkija Aino Harinen (etunimi.sukunimi@pelastusopisto.fi, puh. 050 343 8004).
