Pelastusopiston TKI-palveluiden hallinnoimassa ViVaPe-hankkeessa järjestettiin marraskuussa 2021 mediayhteistyön kyselytunti Pelastustieto-lehden kanssa. Tilaisuus oli oiva tapa vaihtaa näkemyksiä alan media-asiantuntijoiden ja muiden viestijöiden välillä. Keskustelussa nousi esiin muutamia tärkeitä ajatuksia paitsi mediatiedottamisesta, myös organisaatioviestinnästä yleisesti.
Tavoitteet ja kohderyhmät viestinnän lähtökohta
Viestinnän a ja o ovat tavoite ja kohderyhmä(t). Viestinnän muoto ja sävy ovat hyvin erilaisia riippuen siitä, kenelle viestitään ja mitä viestillä on tarkoitus saada aikaan. Tämä koskee niin media-artikkeleita kuin somepostauksiakin.
Kiinnostavimmat ja suosituimmat pelastusalaan liittyvät aiheet kertovat pelastajien jokapäiväisistä, tutuista tehtävistä. Tarinat kalustosta, henkilöstöstä ja pelastustilanteista ovat vetäviä, niin perinteisessä mediassa kuin somessa. On helpompi viestiä ihmisen kokoisista aiheista tai tarinoista kuin esimerkiksi hallinnollisista uudistuksista – ne kun harvoin ovat valmiiksi laajalle yleisölle ymmärrettäviä. Viestin muovaaminen ymmärrettäväksi vaatii kohderyhmän tuntemista ja aiheeseen perehtymistä. Joskus ratkaisu tiedon tehokkaaseen välittämiseen onkin tiedon esittäminen uudella tavalla, esimerkiksi huumoria hyödyntäen.
Pelastusalan viestintä on lakisääteinen velvoite, mutta myös joukkuepeliä
Pelastusalan viestintä on yhteispeliä. Pelastuslaki edellyttää, että pelastustoimi kertoo onnettomuuksista ja tekee ennalta ehkäisevää turvallisuusviestintää. Lisäksi jokaista viranomaista sitoo viestintävelvoite: kansalaisilla on oikeus saada tietoa viranomaisten toiminnasta sekä sen tekemistä, kansalaisten elämään vaikuttavista päätöksistä.
Nykypäivänä on kuitenkin lakisääteisten velvoitteiden lisäksi yhä tärkeämpää panostaa monipuoliseen ja tasavertaiseen viestintään. Suomessa luottamus viranomaisiin ja pelastusalaan on korkea, mutta luottamuksen ylläpitäminen vaatii pelastusalaltakin yhä aktiivisempaa ja avoimempaa viestintää, läpinäkyvyyttä ja läsnäoloa niissä erilaisissa kanavissa, joissa kohderyhmät ovat. Samalla pelastusalan tavallisista, mutta mielenkiintoisista ja monipuolisista työtehtävistä viestiminen kansalaisille esimerkiksi somen kautta lisää yleisön kiinnostusta. Avoin ja helposti lähestyttävä, selkeä ja ymmärrettävä julkishallinnon viestintä eri kanavissa vahvistaa luottamusta viranomaisiin.
Rohkeasti omasta arjesta viestimään
Pelastusalan ammattilaisten ja vapaaehtoistoimijoiden työ kiinnostaa monenlaisia yleisöjä. Kansalaisilla on yleensä jonkinlainen mielikuva tai käsitys ensihoitajien, palotarkastajien ja pelastajien työtehtävistä. Koska todellisuuskin on toimintaa täynnä ja joskus dramaattista, on pelastusalan työtä mahdollista tarinallistaa medialle ja somelle. Millaista on sammuttaa erilaisia paloja ja pelastaa ihmisiä tai eläimiä vaihtelevista olosuhteista? Miten kansalaisten turvallisuustietoisuutta lisätään ja asenteisiin vaikutetaan? Entä millaisia onnistumisen kokemuksia pelastusalan toimija saa viranomaisyhteistyöstä?
Kehotan jokaista pelastajaa miettimään, kuinka kertoisi työstään laajalle yleisölle. Millaisia kertomuksia työstä nousee, ja millaisia kiinnostavia tapahtumia työhön liittyy? Juttujen kertomisesta saa hyviä aineksia alan viestintään, kun siihen liittää esimerkiksi kuvamateriaalia.
Omasta työstä viestiminen muistuttaa kansalaisia pelastusalan olemassaolosta ja alan monipuolisuudesta. Lisäksi viestintä on perusedellytys toiminnan jatkuvuuteen: omasta työstä viestiminen tukee tavoitteita ja pitää aina ajankohtaisia pelastusalan resurssikysymyksiä päättäjien tietoisuudessa.
Iida Silfverhuth
Tutkimusapulainen, ViVaPe-hanke
