Pelastusopiston toteuttama ja Palosuojelurahaston rahoittama Nollatoleranssi-hanke on selvittänyt epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun esiintyvyyttä, vaikutuksia ja toimenpiteitä pelastusalalla. Tämä blogi on osa neljän julkaisun blogisarjaa, jossa käsitellään valtakunnallisen kyselytutkimuksen tuloksia. Seuraava blogi julkaistaan 15. tammikuuta 2025. Lue aikaisempi blogi täältä.
Nollatoleranssi-hankkeen kolmannessa blogissa käsittelemme epäasialliseen ja väkivaltaiseen kohteluun liittyviä ilmoitus- ja raportointijärjestelmiä. Missä määrin järjestelmiä on otettu käyttöön, ja onko niihin saatavilla koulutusta? Millaiseksi järjestelmät mielletään?
Muistutamme, että kyselyn aihe voi aiheuttaa valikoitumisharhaa. Tuloksia tulee tulkita varovaisesti ja välttää yleistämistä koko alaan.
Järjestelmiä on vaihtelevasti käytössä
Kysyimme vastaajilta, onko heidän organisaatiossaan käytössä ilmoitusjärjestelmää epäasialliselle ja väkivaltaiselle kohtelulle. Järjestelmät jaettiin kolmeen ryhmään: työpaikan sisällä tapahtuvalle kohtelulle, työpaikan ulkopuolelta tulleelle kohtelulle sekä molemmat tekoympäristöt kattaviin järjestelmiin.
Noin 60 prosenttia vastaajista ilmoittaa, että heidän organisaatiossaan on ilmoituskanava organisaation sisäisille tai ulkoisille tapahtumille (Kuva 1). Molempia tekoympäristöjä yhdistäviä järjestelmiä näyttäisi olevan hieman harvemmin käytössä. Epävarmuutta on kuitenkin paljon – järjestelmästä riippuen 20–40 prosenttia vastaajista ei tiedä, onko järjestelmää olemassa.
Vastaajat, joiden organisaatioissa on olemassa ilmoitusjärjestelmä, ovat kohdanneet enemmän organisaation ulkopuolelta tulevaa epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua kuin muut. On oletettavaa, että yksilö, joka kokee epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua, on myös tietoisempi organisaationsa tarjoamista työkaluista. Siksi onkin yllättävää, ettei yhteyttä nähdä organisaation sisällä koetun kohtelun osalta: vastaajat ovat yhtä (epä)tietoisia järjestelmän olemassaolosta riippumatta siitä, miten paljon epäasiallisuutta ja väkivaltaa he ovat kohdanneet työpaikan sisällä. On mahdollista, että sisäisten ongelmien raportoimiselle ei käytännössä ole käytössä järjestelmiä, tai ettei henkilöstö tiedä järjestelmistä tarpeeksi käyttääkseen niitä.
Koulutusten käytössä on suuria puutteita
Niiltä vastaajilta, jotka ilmoittivat raportointijärjestelmän olemassaolon, kysyimme myös järjestelmän käyttöön liittyvästä koulutuksesta. Eri järjestelmien koulutusten välillä ei nähdä eroja: noin kolmannes vastaajista, jotka ilmoittavat järjestelmän olevan olemassa, ilmoittaa myös käyneensä koulutuksen järjestelmän käyttöön (Kuva 2). Toisaalta yhtä suuri osa ei tiedä, onko koulutusta olemassa, ja viidennes ilmoittaa, ettei koulutusta ole käytössä.
Yleinen syy raportoimatta jättämiselle on osaamisen puutteet ilmoitusjärjestelmien käytössä: jos järjestelmää ei osata käyttää tai ei löydetä organisaation tiedoista, epäasiallisia ja väkivaltaisia kokemuksia ei myöskään raportoida. Siksi onkin huolestuttavaa, että vastaajamme eivät usein näytä käyneen koulutusta tai tietävän sellaisen olemassaolosta. Raportointiasteen nostamisen kannalta organisaatioiden olisi tärkeä tuoda järjestelmiä ja niiden käyttöä esille. Jos koulutusta ei ole olemassa, sellaisen järjestäminen on suotavaa.
Ilmoitusjärjestelmiin kohdistuvat asenteet huononevat, mitä enemmän kohtelua vastaaja on kohdannut
Kysyimme kaikilta vastaajilta heidän mielipidettään 18 eri väittämään ilmoitusjärjestelmistä ja raportoinnista. Näistä 14 väittämää koskivat raportointiprosesseja, ja ne mittasivat kahta eri asennetta: vastaajan kokemaa suhdetta ilmoittamisen hyödyn ja henkilöresurssien välillä, sekä vastaajan pelkoa negatiivisista seuraamuksista (Taulukko 1). Rakensimme kahdet mittarit, joilla suurempi arvo tarkoittaa enemmän negatiivisuutta (heikompi koettu hyöty-panos-suhde tai suurempi pelko negatiivisista seuraamuksista).
Taulukko 1. Vastaajien asenteet ilmoitusjärjestelmiä kohtaan.
| Koettu hyöty-panos-suhde | Pelko negatiivisista seuraamuksista |
|---|---|
| Ilmoitusprosessit ovat liian raskaita tai työläitä | Pelko esihenkilön vastatoimista ilmoittajaa kohtaan |
| Prosessit eivät johda toimenpiteisiin | Pelko ammattitaidon kyseenalaistamisesta |
| Vastaajalla ei ole tilaisuutta tai mahdollisuutta tehdä ilmoituksia | Vastaaja ei halua pahaa kohtelun tekijälle |
| Vastaajalle on epäselvää, milloin tulisi tehdä ilmoitus | Pelko, että tekijä saa tietää ilmoituksesta |
| Vastaaja unohtaa ilmoittaa | Pelko työpaikan menettämisestä |
| Vastaaja ajattelee, että joku muu hoitaisi ilmoituksen hänen puolestaan | Pelko kollegoiden vastatoimista ilmoittajaa kohtaan |
| Valtakunnallisesta ilmoitusprosessista olisi hyötyä† | |
| † Analysoitu käänteisellä vastausskaalalla. |
Molemmat asennemuuttujat ovat yhteydessä molemmissa ympäristöissä kohdatun kohtelun määrän kanssa (Kuva 3). Toisin sanoen: mitä enemmän vastaaja on kohdannut epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua, sitä negatiivisempi hän on ilmoitusjärjestelmiä kohtaan. Yhteydet ovat vahvempia sisäisen kohtelun kuin ulkoisen kohtelun osalta, mikä voisi osoittaa, että organisaation sisäisiä ongelmia koetaan tulevan huonommin käsitellyiksi kuin työpaikan ulkopuolisia ongelmia.
Yhteenveto
Kukaan ei halua tulla kohdatuksi epäasiallisesti tai väkivaltaisesti. Jos epäasiallisuutta kuitenkin tapahtuu, yksilö hakee turvaa ja tukea lähiympäristöstään. Tämän turvan kehittäminen on niin laillisesti kuin moraalisesti organisaation vastuulla, mutta sekä kehittämistä että jatkotoimenpiteiden kohdentamista varten organisaatio tarvitsee saada tietoa tapahtuneesta kohtelusta. Kyselyymme vastanneet eivät kuitenkaan riittävästi pääse ilmoittamaan kohtelusta sille sopivassa järjestelmässä, joko osaamisvajeen tai järjestelmän puuttumisen takia. Pelastusalan ja ensihoidon organisaatioiden tulisi ottaa käyttöön laajoja, mutta helppokäyttöisiä ja ymmärrettäviä ilmoituskanavia, joiden kautta organisaatiotoimijat voivat saada tarvitsemansa avun ja tuen.
Näemme kuitenkin, että myös nykyisiä järjestelmiä tulisi kehittää. Vastaajat kokevat usein järjestelmät heikoiksi, toimimattomiksi ja omia resurssejaan haaskaaviksi, kuten on myös havaittu eurooppalaisessa tutkimuksessa laajemmin. Tämä negatiivinen asenne näyttää vahvistuvan kokemuksen myötä: jos epäasiallisuuksia kokeva henkilö tekee ilmoituksen, mutta lopputulos ei tyydytä häntä, kokemus voi vähentää hänen halukkuuttaan tehdä ilmoituksia jatkossa. Siksi on erittäin tärkeää, että organisaatiot tarkastelevat ilmoitusjärjestelmiensä käytettävyyttä ja prosesseja. Organisaatioiden tulisi varmistaa, että ilmoitukset todellisuudessa johtavat tukitoimiin, ja että nämä tukitoimet tuodaan organisaation tietoon.
Ilmoitusjärjestelmien käyttöönotto ei kuitenkaan itsessään riitä estämään epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelua. Blogisarjan viimeisessä osiossa tarkastelemme sisäministeriön Pelastusalan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toimintaohjelman toimenpiteiden käyttöönottoa ja mahdollisia vaikutuksia epäasiallisuuksien ja väkivaltaisuuksien esiintyvyyteen.
Nollatoleranssi-hanke jatkuu helmikuun 2025 loppuun asti. Hankkeen tuloksia työstetään pelastusalaa osallistavissa asiantuntijatyöpajoissa, ja tuloksista vedostetaan toimenpide- ja jatkotutkimusehdotukset. Lue lisää hankkeesta osoitteessa www.pelastusopisto.fi/nollatoleranssi. Hankkeesta viestitään sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #PTNollatoleranssi.
Oliver Saal
Tutkija ja projektipäällikkö
Nollatoleranssi-hanke
