Haastattelimme Heidi Liimataista opiskelijatarinaa varten. Heidi valmistui pelastajakurssilta 114 keväällä 2022 ja sai valmistuttuaan heti työpaikan Pohjois-Savon pelastuslaitokselta.
Miten päädyit hakemaan pelastajakoulutukseen?
Erityisesti pelastajan työn merkityksellisyys puhutteli: haluan tehdä työtä, jolla tosissaan on tarkoitusta ja jossa voi oikeasti auttaa ihmisiä.
Olen aiemmin suorittanut kaksoistutkinnon (ylioppilas ja sähköasentaja), minkä jälkeen opiskelin sähkötekniikkaa AMK:ssa. Työskentelin kahdeksan vuotta vakuutusalalla ensin sähköturvallisuuden asiantuntijana ja sittemmin vahingontorjunnan asiantuntijana. Olin silloin tekemisissä myös pelastusviranomaisten kanssa esimerkiksi palotutkinnoissa ja palotarkastuksissa. Siitä minulla heräsi ajatus kouluttautua uudelleen: pääsisin katsomaan vahingontorjuntatyötä pelastusalan näkökulmasta ikään kuin toiselta puolelta.
Olin pohtinut pelastajatutkintoa jo ennen AMK-tutkintoni suorittamista, mutta en silloin ollut vielä niin hyvässä fyysisessä kunnossa, että olisin voinut hakea koulutukseen. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olin ehtinyt muhitella ajatusta rauhassa pääni sisällä, ja kuntonikin riitti sisään pääsemiseen.
Millaisia opinnot ovat olleet?
Opiskelu koronan aikana oli välillä vähän haastavaa, mutta tilanteet ja olosuhteet huomioon ottaen opiskelu onnistui kyllä jouhevasti.
Parasta opiskelussa on ehdottomasti ollut käytännönläheisyys. Erityisesti olen tykännyt harjoitusaluepäivistä ja ns. ”keikan ajoista”. Opiskelu on ollut minulle myös epämukavuusalueella olemista. Etenkin alussa jännitti, mutta mitä lähemmäs valmistumista on tullut, niin epämukavuus on hävinnyt.
Yllätyin siitä, että opinnoista jopa kolmasosa on ensihoidon opiskelua. Siellä tuli minulle paljon uutta asiaa, minulla kun ei ole minkäänlaista taustaa terveydenhuollon puolelta.
Mitä odotat työelämältä?
Vaikea sanoa, kun en ole pelastusalan töitä vielä tehnyt. Olen kuitenkin oppinut hirveän paljon, ja uskoisin että opeista on hyötyä työelämässä.
Millainen Pelastusopisto on ollut opiskelupaikkana?
Olen viihtynyt Pelastusopistossa hyvin. Puitteet ovat aivan erinomaiset, etenkin harjoitusalue on ainutlaatuinen paikka, ihan maailmanlaajuisestikin. On ollut hieno kokemus päästä siellä harjoittelemaan.
Tämä on hyvin yhteisöllinen koulu, käytävillä moikataan niin opettajia, rehtoria, kurssikavereita kuin muiden tutkintojen opiskelijoitakin. Se on yllättänyt positiivisessa mielessä ja on tuntunut mukavalta.
Mitä vinkkejä antaisit muille naisille, jotka miettivät pelastajaksi hakemista?
Pääsykokeita ei kannata jännittää liikaa. Ne ei ole mahdottomat, vaan varsin mahdolliset myös naisille. Fakta on, että varmasti joutuu naisena tekemään enemmän töitä sen fyysisen puolen kanssa, mutta ei tässä tarvitse olla mikään superihminen. Liikuntatausta ja valmistautuminen riittää.
Opinnoista selviytyminenkään ei vaadi mitään supervoimia. Jos pääsykokeet pääsee läpi, niin saa kyllä tutkinnonkin suoritettua. Rohkeasti siis vain muutkin naiset hakemaan!
