Yhteisopettajuus on tiivistänyt yhteisöllistä tekemistä ja tiimihenkeä, kirjoittavat Titta Lindholm ja Pia Hanski Asiantuntijat äänessä -blogissa.

Pelastusopistossa työskentelemme sekä yksin että osana tiimiä. Olemme asiantuntijaorganisaatio, jossa työ voi olla hyvin itsenäistä, mutta oman ammattitaidon kehittäminen ja jakaminen ovat olennainen osa kollegiaalisuutta.

Hyvä yhteishenki ja yhteistyö kuvaavat kollegiaalisuuttamme. Moni liittää tähän myös yhteisen arvopohjan ja etiikan kunnioituksen. Yhteinen näkemys ja arvopohja rakentuvat kollegiaalisuuden kautta. Ne vahvistavat ammatti-identiteettiä ja tunnetta siitä, että jokaisen työpanosta ja ammattitaitoa arvostetaan.

Hyvä vuorovaikutus on työyhteisöllisyyden perusta, ja se kuuluu työyhteisötaitoihin alasta riippumatta. Vuorovaikutus on paljon muutakin kuin puhetta. Se on kaikkinaisvaltaista läsnäoloa, kuuntelemista ja kuulluksi tulemista. Hyvällä vuorovaikutuksella ja kommunikoinnilla tiimin toiminnasta tulee tuloksellista.

Hyvässä tiimissä kommunikoidaan suoraan kaikkien jäsenten kesken tai kahdenkeskisesti, eikä ainoastaan esimiehen kautta. Jäsenet ovat jatkuvasti tekemisissä myös muiden kuin oman tiiminsä kanssa ja tuovat siten uusia ajatuksia tiimiin.

Ryhmässä, jossa kollegiaalisuus on tunnustettu ja käytetty voimavara, on enemmän henkistä resurssia kuin ryhmässä, jossa yhteistä näkemystä ja yhteistyötä ei ole.

Hyviä kokemuksia yhteisopettajuudesta

Yhdessä opettamisen malli on ollut 2000-luvulla suomalaisessa opetuksessa nouseva trendi. Erään väitöstutkimuksen mukaan yhteisopettajuutta toteuttaville opettajille kehittyy jaettu opettajaidentiteetti, jossa he rakentavat tietoa ja kehittävät ideoita yhdessä entistäkin paremmaksi.

Tavallisimmin yhteisopettajuutta pidetään modernina toimintamallina, jossa luokanopettajat yhdistävät vahvuutensa ja osaamisensa. Malli on yleistynyt peruskouluissa, mutta yhteisopettajuutta voi toteuttaa myös tiimeissä, ja siitä on kokemuksia Pelastusopistossakin.

Olemme lähteneet toteuttamaan yhteisopettajuuden mallia hätäkeskustoiminnan opettajien tiimissä, oikeastaan tietämättämme. Tiimin seitsemästä opettajasta neljällä on tällä hetkellä jonkin opintojakson tai opintojaksojen vastuuopettajuus.  Kun jaoimme ammatillisten opintojen laajojen opintojaksojen vastuuopettajuutta osavastuisiin, nimesimme jokaiselle vastuuopettajalle työparin.

Tällä tavoin pystyimme jakamaan opetuksen suunnittelu- ja toteuttamistyötä useammalle henkilölle, ja esimerkiksi harjoittavan opetuksen valmistelu (harjoitustehtävien laadinnasta aina ryhmäkohtaisiin ohjeisiin) ei kaadu vain vastuuopettajalle. Työajan huomioimisellekin löysimme ratkaisun.

Olemme sitä mieltä, että yhteisopettajuus on tiivistänyt yhteisöllistä tekemistä ja tiimihenkeä. Työpari ja opetuksen vastuun osittaminen ovat mahdollistaneet sen, että meillä ei käytännössä ole enää osa-aluetta, jota toinen ei voisi paikata. Hallitsemme tiimissä paremmin opetuksen kokonaisuutta ja olemme kaikki tietoisia siitä, miten opinnot tutkinnossa etenevät.

Muistan, miten Pelastajakurssi 21:n oppilaana jännitti, kun tulossa oli ensimmäinen kerta savun keskellä sisäpalosimulaattorissa, kirjoittaa suunnittelija Ville Ala-Kokko. Miltä tuntuu olla tulipalon keskellä? 

Kiinnostus savusukellusta kohtaan ja eritoten punakukon viehätys veivät minut saman tien mukanaan. Happea etsiviä lieskoja seuraan joka kerta yhtä innostuneena, mutta kunnioittavasti ja nöyränä kuumuuden edessä polvistuen.

Pelastajakurssin jälkeen olinkin saman tien jo sisäpalosimulaattorikouluttakurssilla yliopettaja, savuope Ismo Hutun opissa. Savusukellukseen liittyvä kouluttaminen kuumakouluttajana, kurssinjohtajuus savusukelluskursseilla sekä savusukellukseen liittyvien oppimateriaalien tekeminen on jatkunut koko työhistoriani ajan huipentuen kahteen viime vuoteen, jolloin olen saanut mahdollisuuden kehittää savusukellusta kokopäiväisesti hankkeessa. 

1.6.2019 alkoi Savusukellusosaamisen kehittäminen Suomessa -hanke, jonka mahdollistivat Palosuojelurahasto ja Pelastusopisto. 

Osaaminen kohenee 

Hanke on nyt päättymässä ja yhdessä on saavutettu paljon. Uskon, että päämäärä on tavoitettu, sillä savusukellusosaaminen Suomessa kohenee tulosten myötä. 

Hankkeessa toteutettiin

• savusukelluskurssi (2 op, 54 h) Pelastusopiston sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmään 
• tutkimus savusukellusosaamisen nykytilasta 
• 50 kpl savusukeltamisen opetusvideoita  
• uusi Savusukellusopas
• uuden kurssin määrittäminen sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmään. 

Tuotokset ovat hyvin vahvasti sidoksissa toisiinsa. Tutkimuksen tulokset on huomioitu oppimateriaaleissa ja Savusukellusoppaassa. 

Videot havainnollistavat 

Opetusvideot on laadittu pedagogisten tavoitteiden mukaisesti ja integroitu sekä Savusukellusoppaaseen että savusukelluskurssiin. Videot ovat ammattikuvaaja Iiro Immosen kuvaamia ja editoimia. Niissä on käytetty myös suunnittelija Pekka Toivasen dronella kuvaamaa materiaalia sekä kuvausryhmän käytössä olevien lämpökameroiden tallenteita. 

Suunnittelija Kirmo Savolaisen ehdotuksesta kaikki videot on selostettu, mikä auttaa oppijaa keskittymään kuvaan ja oppimaan. Hyvänä esimerkkinä voi katsoa videon happirajoitteisesta huonepalosta. 

Suojavarusteet keskeisessä roolissa

Kivijalan tulee ensin olla kunnossa. Tämän vuoksi hankkeessa keskityttiin hyvin vahvasti myös savusukelluksessa tarvittaviin suojavarusteisiin. Paineilmahengityslaite on savusukeltajan tärkein suojain. Myrkyllisen savun täyttämässä tilassa savusukeltaja ei voi olla ilman hengityksensuojainta.

Pitkän uran Pelastusopiston paineilmahengityslaitehuoltajana tehnyt kalustonhuoltaja Kari Kovakoski oli merkittävässä roolissa, kun laadimme paineilmahengityslaitteeseen liittyviä opetusvideoita ja oppimateriaaleja. Paineilmahengityslaitteen oppimateriaali sisältyy sopimushenkilöstön pelastustoiminnan peruskurssiin ja Savusukellusoppaaseen.

Koulutus uudistuu

Hankkeen aikana vahvistui näkemys uusista kursseista. Tätä puolsivat myös savusukellus- ja sammutustekniikan osaamiskyselyn tulokset. Voit tutustua kyselyyn ja tuloksiin hankkeen sivuilla. Niin ammattitutkintojen opetuksessa kuin sopimushenkilöstön koulutuksessa on keskitytty sisältäpäin sammuttamiseen savusukeltamalla. Savusukellus ja se, oletko savusukelluskelpoinen, on ollut leimaava asia.

Nyt sammutustekniikoiden kehittymisen ja monipuolistumisen jälkeen niin tutkintoja kuin sopimushenkilöstön koulutusta on ollut tarve uudistaa savusukelluksen painottamisesta sammuttamisen painottamisen suuntaan.

Sopimushenkilöstön koulutuksessa tulipalojen sammuttamisen osalta Pelastustoiminnan peruskurssilla opitaan selvittämään vesitie pumpulta suihkuputkelle ja savusukelluskurssilla sammuttamaan tulipalo sisältä käsin pienpisarasammutuksella.

Jatkossa tarvitaan ehdottomasti uusi sammutustekniikan kurssi, joka sijoittuu heti seuraavaksi pelastustoiminnan peruskurssin jälkeen. Sammutustekniikan kurssilla opitaan tekniikat, miten eri tulipalot sammutetaan erilaisilla välineillä ja miten näitä erilaisia välineitä käytetään. Kurssilla opiskellaan myös altistumisen vähentämistä ja paineilmahengityslaitteen käyttöä hengityssuojaimena.

Toinen uusi kurssi olisi Sammutus- ja pelastustekniikka erityiskohteissa. Tämä kurssi toimisi jatko- ja täydennyskurssina jo pidempään pelastustoiminnassa mukana olleille.

Näihin kursseihin eväitä saadaan meneillään olevasta Pelastusopiston hankkeista Sammutustekniikka rakennus- ja liikennevälinepaloissa ja Pelastajan työvälineet ja henkilökohtaiset suojaimet metsäpaloissa.

Uusi Savusukellusopas julkaistaan webinaarissa 11.5.

Savusukellusoppaan voi ladata maksutta Pelastusopiston verkkosivulta. Painettua kirjaa (ISBN 978-952-7217-43-6) myy Pelastusopiston kirjasto.